Tarvitsen ihmisen, kiitos!

-          Eikö verkkokaupan asiakaspalvelubotti ymmärtänyt sinua?

-          Jonotitko pankin, terveyskeskuksen, verotoimiston, kelan tai postin pakettiautomaatin digineuvonnassa, kunnes oli pakko löytää muuta apua?

-          Muistatko kaikkien lukuisten palvelujen ja sovellusten pin-puk-turvakoodisi ja salasanasi kuin vettä vaan?

-          Onko luottamuksesi tekoälyn tuottamien uutisten ja muiden julkaisujen myötä kasvanut vai vähentynyt?

-          Oletko koskaan huutanut (edes mielessäsi) robotille tai automaattikassalle: Tarvitsen ihmisen!

Olen lähes koko ikäni aika-ajoin miettinyt elämän eri paradokseja.

Kuten sitä, miksi ihmisten kiire on lisääntynyt, vaikka jatkuvasti on kehitetty ja kehitetään toinen toistaan aikaa säästävämpiä koneita, laitteita ja järjestelmiä?

Mihin laitteiden avulla säästynyt aikamme on lopulta päätynytkään?

Siihenkö, että pitää hankkia enemmän rahaa aikaa säästävien tavaroiden ostamiseen?

Vai valuuko vapaa-aikamme uusien välineiden mahdollistamien tuotteiden ja (viihde)palvelujen kuluttamiseen?

Viime aikoina olen pohtinut tekoälyn, robotiikan ja osallisuuden dilemmaa.

-          Miksi yksinäisyys, osattomuus, turvattomuus, vastakkainasettelu ja polarisaatio ovat aikamme vitsauksia, vaikka meillä on tieto ja sovellukset, jotka lupaavat yhdistää kaikki?

-          Eikö aikansa suomalainen kruununjalokivislogan ”Connecting people” tuonutkaan meille kaikkea hyvää ja poistanut syrjäytymistä?

-          Mihin tekoäly, digitaaliset palvelut, automaatio ja robotit meidät oikeasti vapauttavat meitä?

-          Minne muualle kuin työttömyyskortistoon teknologian syrjäyttämien ihmisten vapautuneet voimavarat pitäisi kohdentaa?

Kaikille teknistyvä maailma ei tarjoa helpotusta ja tukea ydintarpeisiin.

Hahmotusvaikeuksien, ahdistuksen, masennuksen, muistin heikkenemisen, yksinäisyyden tai turvattomuuden keskellä tarvitaan robotin sijasta tai lisäksi ihminen, lähimmäinen, rinnalla kulkija, joka ymmärtää todellisen avuntarpeen ja auttaa löytämään selviytymisen keinot.

Usein se on vapaaehtoinen, joka löytyy jostain yhdistystoiminnan verkostosta.

Tässä hetkessä, kansalaistoiminnan kehittämishankkeessa, keskellä järjestöjen ja verkostojen arvokasta ja sinnikästä työtä, näen jatkuvasti ja monin tavoin, miten sekä vapaaehtoista että ammatillista resurssia voidaan merkityksellisesti käyttää, kunhan on löydetty oikea kanava ja toimintamuoto, jota taloudellisen voiton maksimoinnin sijaan ohjaa arvopohjaan sitoutuminen ja lähimmäisen palveleminen. Näin osaltaan mahdollistuu voimavarojen kohdentaminen tarpeenmukaiseen, aitoon ja inhimilliseen kohtaamiseen. On tärkeää, että oikea suhde ihmisen ja teknologian kesken säilyy.

Tekoälykin on oikealla paikallaan hyvä renki, kunhan sitä ei päästetä huonoksi isännäksi.

Tai ihmisen korvikkeeksi.

Marja-Leena Pellikka, projektipäällikkö

Yhdessä Päijät-Häme-hanke

29.7.2024