Asiat ovat lopulta yksinkertaisia, vai ovatko?

Aikamme näyttäytyy usein hyvin monimutkaisena ja sirpaleisena.

Kaikki hyvää tarkoittava kehitystyö hyvinvointimme parhaaksi ei aina saavuta vastaanottoa kansalaistasolla.

Putoaminen vaikkapa digitaitoja vaativista palveluista voi johtaa jopa eristyneisyyteen ja yksinäisyyteen. 

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) viimevuotisen vanhuspalvelujen asiakastyytyväisyyskyselyn 1) mukaan yksinäisyys on noussut ikäihmisten yleisimmäksi ongelmaksi. Viidesosa vastanneista ikäihmisistä kärsii yksinäisyydestä usein tai koko ajan.

Yksinäisyys sairastuttaa ja tappaa. 2)

Tutkimuksissa on havaittu erittäin vahva linkki yksinäisyyden ja masennuksen välillä.

Masennus onkin yksi yksinäisyyden kalleimmista seurauksista.

Niina Junttila, joka on tutkinut etenkin lasten ja nuorten yksinäisyyttä vuosituhannen vaihteesta lähtien, kertoo:

-        Mitä pidempään on lapsena tai nuorena yksinäinen, sitä todennäköisemmin sairastuu masennukseen. Yhdessä uusimmassa aineistossamme kysyttiin yksinäisiltä aikuisilta, onko heillä diagnosoitu masennus. Miehistä yli 60 prosenttia ja naisista yli puolet kertoi sairastavansa masennusta.

-        Arviolta 37 000 suomalaista on eläkkeellä masennuksen vuoksi. Masennuksen vuoksi menetetään sairaslomina kaksi ja puoli miljoonaa työpäivää vuodessa. Poissaolopäivistä kertyy kustannuksia valtiolle, kunnille ja yrityksille noin 877 miljoonaa euroa vuodessa. Kokonaisuudessaan masennuksen on arvioitu maksavan yhteiskunnalle kaksi miljardia euroa.”

Myös tuoreessa SPR:n toteuttaman Yksinäisyysbarometrin 3) tulokset ovat hälyttäviä.

 Barometrin pohjalta tehdyissä johtopäätöksissä 4) todetaan mm.:

-        Olemme yksinäisyyden osalta Suomessa nyt siinä pisteessä, että järeitä keinoja on otettava käyttöön. Yksinäisyyden vähentäminen ei ole tällä hetkellä kenenkään vastuulla, ja tämä tulisi korjata kansallisella yksinäisyysstrategialla ja toimenpiteillä, toteaa Suomen Punaisen Ristin sosiaalisen hyvinvoinnin koordinaattori Maaret Alaranta.

-        Yksinäisyyttä voidaan vähentää esimerkiksi mahdollistamalla kohtaamisia ja tukemalla nuoria vuorovaikutus- ja tunnetaidoissa. Itsetuntemusta on tärkeää vahvistaa, koska kaikkien ihmissuhteiden pohjana on toimiva suhde itseen. Ja on hyvä muistaa, että jokainen meistä voi rakentaa yhteisöllisyyttä huomioimalla muut. On sekä yksilön että yhteiskunnan etu, että teemme kaikkemme ennen kuin ihminen eristäytyy kokonaan, kuvailee Suomen Punaisen Ristin nuorten yksinäisyystyön asiantuntija Varpu Salmenrinne.

-        Yksinäisyyden vähentämiseksi tarvitaankin eri tasoisia ratkaisuja ja myös valtakunnallisia toimenpiteitä.

Ei ole erityisen vaikeaa nähdä, että yksi ratkaisuun tarvittavista tasoista on kansalaistoiminta ja järjestöjen eri keinoin tuottama tuki ja palvelut.

Järjestöillä on vastauksia.

Hyvinvointi on lopultakin yksinkertaista.

Yksilöinä ja yhdessä tarvitsemme fyysisten, sosiaalisten, henkisten ja hengellisten tarpeiden riittävää ja oikein kohdentuvaa täyttymisastetta voidaksemme riittävän hyvin, jopa onnellisesti.

Pitkälle riittää, kun on elatus, jokapäiväinen leipä, terveet ihmissuhteet, elämäniloa, -halua, merkitystä sekä terve yhteisö, johon kuulua.

Jos jokin näistä puuttuu, alkavat oireet kohti pahoinvointia ja sairastumista.

Pahoinvoinnin hoito tulee usein huomattavasti kalliimmaksi kuin hyvinvointiin ennakolta investoiminen.

Yksikin aidosti läsnäoleva, ihmisen kiputaipaleella rinnalla kulkeva vapaaehtoinen lähimmäinen on kullanarvoinen.

Ehkä enemmänkin.

Mittarit pitäisi kalibroida uusille arvoille.

Ihmisarvoille.

Marja-Leena Pellikka
Projektipäällikkö
Yhdessä Päijät-Häme -hanke